lauantai 13. lokakuuta 2012

Kantoliinaviikko: isän näkökulmaa kantamiseen


Kantaminen ajatellaan joskus äitien tehtäväksi. Tänään haastattelussa isä, jonka perheessä kantaminen on ollut luontevasti alusta asti molempien vanhempien valinta.

* * *

Olen Jyri, 29-vuotias kahden lapsen isä Helsingistä. Kannettavana ovat vuorotellen 2,5-vuotias tyttäreni ja 7-kuinen poikani. 

Vaimo hankki esikoistamme varten trikoisen kantoliinan, jolla silloin hieman puuhastelin, mutta koko homma vaikutti aluksi vähän hankalalta. Sitten saatiin kaveriperheeltä lainaan Manduca, josta tuli mun ehdoton suosikki.

Sittemmin olen opetellut kantamaan myös liinalla, mutta esikoinen kulkee edelleen ensisijaisesti repussa (halusin ehdottomasti Wompatin hiippahupun takia).

Kerro joku muisto oman kantamisurasi taipaleelta.

Näitä on useita, ja yleensä niihin liittyy kantovälineeseen nukahtaminen. Esimerkiksi tyttären kanssa käytiin viime kesänä Korkeasaaressa, jossa neiti sai itse kävellä ja ihmetellä eläimiä. Pitkän päivän rasitus näkyi sitten kotimatkalla, kun selän puolelta alkoi kuulua tasaista tuhinaa.

Joskus ohikulkijat myös ihmettelevät, että onpa kätevä kapistus. Kerran metrossa käytiin kolmen elämää nähneen ja virvokkeita nauttivan herrasmiehen kanssa keskustelua siitä, miten Afrikassa kannetaan lapsia, ja miten heidän mielestään oli hienoa, että isäkin kantaa. Oli muuten melko yllättävä konteksti tuolle keskustelulle.

Niin, koetko olevasi erikoinen isä, kun kannat lapsia?

Toisaalta joo, toisaalta en. Tiedostan, että valtaosa isistä ei kanna lapsia, mutta mä en varsinaisesti identifioi kantamista miesten tai naisten hommaksi. Mulle kantaminen on sekä kätevyysasia että mukavuusasia.

Kätevyysasia siinä mielessä, että mä en enää jaksa työnnellä rattaita mihinkään. Tässä yksi ilta kävin muksujen kanssa kolmestaan kaupassa, ja teki mieli heittää sateenvarjorattaat mäelle sen reissun hissimatkojen jälkeen. Samoin silloin harvoin, kun reissataan autolla jonnekin, liina tai reppu kulkee matkassa huomattavasti kätevämmin kuin rattaat.

Mukavuusasia siinä mielessä, että kun esikoisen heittää selkään, hänen kanssaan voi keskustella esimerkiksi kauppareissun aikana. Ja onhan se nyt mukavaa, kun kuopus nukahtaa kyytiin. Eikä pääse kylmä yllättämään.

Oletko kantanut samalla välineellä useampaa lasta, vai ovatko välineet vaihtuneet matkalla?

En samanaikaisesti, mutta kyllä samoilla liinoilla on kannettu molempia muksuja. Lähtökohtaisesti mä kannan Wompatilla ja yhdellä tai kahdella eri liinalla, kunnes vaimo löytää joltain foorumilta uudempia tilalle ja myy mun suosikit pois. :)

Onko teidän perheessä jotain omia kantamiseen liittyviä perinteitä?

En tiedä, onko se varsinaisesti perinne, mutta me pyritään käymään kerran viikossa kaupassa viikonloppuisin. Näillä kauppareissuilla vaimo ottaa jommankumman muksun kyytiin, ja minä toisen.

Mitä haluaisit vielä sanoa ihmisille, jotka pohtivat kantamisen aloittamista?

Vaikka aluksi homma voi tuntua hankalalta, kantamisen kätevyys maksaa sitä varten nähdyn vaivan melko pian takaisin – moninkertaisena. Jos liinan sitominen ja sen opettelu vaikuttavat liian työläältä, ergonominen reppu on erinomainen vaihtoehto.

Jos joku asia mietityttää, kannattaa ehdottomasti kysyä apua vaikka tukihenkilöltä. Meillä kantaminen on toiminut arjen helpottajana, ja me myytiin vaunutkin pois pari kuukautta sitten, kun niitä ei oltu käytetty vuoteen.

Kaikille kantaminen ei varmastikaan sovi (syystä tai toisesta), mutta sille kannattaa antaa mahdollisuus. Vaikka aluksi koin itsekin vastustusta kantamista kohtaan sen näennäisen hankaluuden takia, nyt olen todella iloinen siitä, että vaimo hurahti liinailuun.

* * *

Kiitos haastattelusta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti