tiistai 9. lokakuuta 2012

Kantoliinaviikko: Haastattelussa pitkän linjan kantaja Marika



Kantoliinaviikon kunniaksi blogissa tapahtuu joka päivä! Tälle päivälle saimme blogiin haastattelun Marikalta, jolla on kuuden vuoden kokemus kantamisesta ja kantovälineistä.

* * *

Hei! Olen Marika ja olen kahden tällä hetkellä kannettavan ja yhden entisen kannettavan äiti. Esikoiseni on kuusivuotias, keskimmäinen (tytär) on reilu 2 vuotta ja nuorin on neljän kuukauden ikäinen pieni poika.

Esikoista odottaessani olin kiinnostunut kestovaipoista. Ja kestovaipoista ottaessani selvää, törmäsin myös kantoliinoihin. Päätin myös hankkia muutamia kantovälineitä, koska tiesin millaista vauva-arki on ja tiesin myös aika hyvin miten runsaasti vauvat tarvitsevat syliä. Halusin arjen helpottajan.

Kerro joku muisto oman kantamisurasi alkutaipaleelta.

Esikoinen oli todella liinassa viihtyvä tyyppi. Muistan hyvin sen kuinka ihanaa oli olla lapsi liinassa. En ikinä unohda sitä hetkeä, kun sain kolmen päivän ikäisen vauvan ensi kertaa liinaan. Imetin silloin ensi kertaa liinassa ja hetkessä oli jotain taianomaista.

Miten kantaminen on erilaista nyt kuin ihan alussa?

Kantaminen on jonkin verran muuttunut. Pieniltä vauvoilta on jäänyt kehtosidonnat pois käytöstä ja selkäsidontoihin on tullut hurjasti lisää vaihtoehtoja. Siihen aikaan, kun aloitin liinailun, kaikki pyöritteli selkäsidonnoista vaan kietaisuristireppua ja perusreppua. Nyt on muumiota moninen variaatioineen, Jordan Back Carryä ja ties mitä monta muuta selkäsidontaa. Kaksi ensimmäistä vauvaa ovat olleet ensiksi kehtoasennossa.

Oletko kantanut samalla välineellä useampaa lasta, vai ovatko välineet vaihtuneet matkalla?

Sekä että. On niitä vanhoja rakkaita ja osa on uusia ihastuksia. Ensimmäinen kudottu, Girasolin Earthy Rainbow on yksi vanhoista rakkaista. Siihen aikaan se oli Katiwrap. Malve-indio on toinen hankkimani kudottu ikinä.

Onko teidän perheessä jotain omia kantamiseen liittyviä perinteitä?

Kantoliinan kanssa olen lähtenyt lenkille heti sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Olen ollut siis todella hyvässä kunnossa synnytysten jälkeen. Nämä nuoremmat kevätvauvat ovat kumpikin on päätynyt juuri villaiseen malve-indioon ekojen lenkkien ajaksi villaisen kantoponchon alle. Nämä nuoremmat ovat olleet niukin naukin alle kolme kiloisia syntyessään, joten on ollut aika ihmeellisen ihanaa kulkea sellainen vajaa kolme kiloinen vauva liinassa.

Mitä haluaisit vielä sanoa ihmisille, jotka pohtivat kantamisen aloittamista?

Kokeilkaa ihmeessä! Kysykää neuvoa kantoliinatukihenkilöiltä sitomiseen, jos arvelluttaa. Mutta jos pidät lapsesi tai vauvasi halaamisesta, niin kokeile kestohalausta. Sitähän kantoliinailu parhaimmillaan on. Ja samalla saat vielä kätevästi kädet vapaaksi vaikka isosisaruksille tai johonkin työhön. Kantoliinailu on niin ihanaa, että se on lähes koukuttavaa.

* * *

Kiitos haastattelusta, Marika!

Oletko jo osallistunut tämän vuoden kantoliinaviikon haasteeseen ja kokeillut jotain uutta? Kerro kommenteissa tai Kantoliinayhdistyksen Facebook-sivulla niin inspiroit myös muita mukaan!

1 kommentti: